Jo keväällä 1919 alkoivat pääehdokkaiksi valikoitua Korkeimman oikeuden presidentti K.J. Ståhlberg, jota tukivat tasavaltalaiset (edistyspuoluelaiset, maalaisliittolaiset ja sosiaalidemokraatit), ja kenraali Mannerheim, jota tukivat valtiomuototaistelun kuningasmieliset, Kokoomuspuolue ja Ruotsalainen kansanpuolue.

Ns. suojeluskuntapiirit asettuivat Mannerheimin kannalle, yrittipä eräiden jääkärien lähetystö taivuttaa Ståhlbergin luopumaan ehdokkuudesta. Presidentinvaalissa 25.7. 1919 sai Ståhlberg 143 ääntä, Mannerheim 50 ääntä, L.K. Relander yhden äänen ja Väinö Tanner yhden äänen.

Ståhlbergin vaalin katsoivat häntä äänestäneet kansanvallan ja suomalaisuuden voitoksi ja rauhan säilymisen takuuksi. Mannerheimin kannattajien oli vaikea niellä pettymystään, ja Ståhlbergin oli vaikea löytää itselleen adjutanttia upseerien keskuudesta.

Venäjän kansalaissota | Kunniatohtori | Presidentinvaali 1919

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU