Elämänsä kolmena viimeisenä vuonna Suomen Marsalkka kirjoitti muistelmat.

Tällä paljon luetulla kaksiosaisella teoksella oli ratkaiseva vaikutus siihen imagoon, joka hänestä jäi jälkipolville. Niinkuin useimmiten valtiomiesten ja muiden merkittävien henkilöiden muistelmissa ei Mannerheiminkaan tapauksessa kyseessä ollut suoraviivainen kirjoittaminen. Apuna oli useitakin kirjoittajia: tärkeimpänä eversti Aladàr Paasonen ja melko vaikuttavina myös maisteri Emerik Olsoni ja kenraali Erik Heinrichs. Suurelta osalta Mannerheim vain tarkasti ja muokkasi muiden kirjoittamia tekstejä.

Ystävät kehottivat jo 1930-luvulla häntä kirjoittamaan muistelmat. Kiireisenä hän ei työhön ryhtynyt. Talvisota toi Mannerheimin koko maailman tietoisuuteen, ja alkoi tulla pyyntöjä saada julkaista hänen muistelmiaan. Mannerheimin aika ei kuitenkaan riittänyt asiaan keskittymiseen intensiivisinä sotavuosina.

Muistelmien kirjoittamispäätöksen Mannerheim teki heti YYA-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen keväällä 1948. Muistelmien tarkoituksena oli osoittaa läntiselle maailmalle Suomen vaikea tilanne toisen maailmansodan vuosina ja sen jälkeen ja näin yrittää saada jotain tukea. Mannerheimista Moskovan aggressiivinen Suomen-politiikka viittasi yhä selvemmin täydelliseen bolshevisoimispyrkimykseen. Siksi hän katsoi olevansa "velvollinen esittämään poliittiselle ja politikoivalle maailmalle muistelmansa". Suomen kansainvälisen aseman tasapainottamiseksi Mannerheim tahtoi osoittaa lännelle, että Suomi kuului länteen ja Pohjolaan. Suomi oli sekä talvisodassa että jatkosodassa taistellut omien päämääriensä puolesta eikä sen taistelu Saksan rinnalla toisessa maailmansodassa ollut sen omaa valintaa. Suomea ei siis nyt saisi hyljätä sen takia.

Mannerheim kirjoitti muistelmiaan nimen omaan länsimaiden yleisölle ja niitä käännettiin jo työvaiheessa englanniksi. Juuri ennen kuolemaansa marsalkka suunnitteli toista maailmansotaa koskevien lukujen julkaisemista heti erillisniteenä, mutta luopui tästä, koska itse muistelmateoksen markkinoiminen olisi sen johdosta vaikeutunut.

Mannerheim oli kuolemaansa asti sitä mieltä, että oli illuusio edellyttää Suomen voivan saada elää rauhassa venäläisiltä. Venäläiset osaavat odottaa. He eivät tyytyisi rauhan tekoon vaan ennemmin tai myöhemmin aloittaisivat jonkin aktion Suomea vastaan. Siinä Suomi tarvitsisi sekä sisäistä voimaa että mahdollisimman suurta ulkoista tukea.

Mannerheim halusi selittää suomalaisille yksimielisyyden ja puolustustahdon, mukaan luettuna varustautumisen merkityksen. Siksi hän painotti toimiaan myös sosiaalisella alalla kansallisen yksimielisyyden luomiseksi ja moitti Suomen hallituksia ja eduskuntaa puolustusmäärärahojen jarruttamisesta 1930-luvulla. Mannerheimin tarkoituksena oli vahvistaa suomalaisten rohkeutta ja ylpeyttä saavutuksistaan. Ulkopoliittinen uhka häilyi muistelmien yllä. Suomen sodanaikaisen johtomiehen kuva maailmasta ei kenties olisi voittajavaltojen mieleen. Poliittisesti arkaluontoiset asiat Mannerheim oli aulis kirjoittamaan sanoja punniten. Hän lupasi tammikuussa 1950 Paasikivelle koettavansa miedontaa muistelmiaan. Peruslinjoistaan hän ei kuitenkaan luopunut. Toistuvasti ja vielä kuolinvuoteellaan hän sanoi, että totuus on kerrottava.

Mannerheimin hautajaisten (helmikuussa 1951) jälkeen teoksen suomalaiset kustantajat ja Mannerheimin avustajat päätyivät antamaan eversti Paasoselle tehtävän, että yksityiskohdat tarkistettaisiin ja että kaikki tulisi sellaiseen muotoon, joka vastaisi marsalkan ajatuksia ja sanontatapoja. Näin Mannerheimin vaikutus ja kielikuvat vielä kuoleman jälkeenkin siivilöityivät - hänen ajatuksiinsa eläytyneen Paasosen välityksellä - painotekstiin. Muistelmien ilmestyneestä muodosta voi sanoa, että Mannerheimin suuta ei tukittu, mutta toisaalta vaimennus oli melkoinen.

Mannerheimin muistelmat ilmentävät hänen viimeisten vuosiensa linjaa, mutta niiden ulkopoliittinen vaikutus lienee jäänyt toivottua pienemmäksi. Länsivallat eivät yrittäneet muuttaa Pohjolaan muodostunutta voimatasapainoa. Seuraavien vuosikymmenten aikana, Mannerheim - sekä muistelmiensa välityksellä että sodan ajan yhtenäisyyden keskeisenä symbolina - vaikutti pitkään suomalaisten omanarvontunnon säilyttäjänä.

Mikkelin kaupunginkirjaston luettelo Mannerheim -aiheisista kirjoista
Mannerheim -museon bibliografi

Asunnot | Louhisaari | Marskin maja | Bomanin huvila | Kirkniemi | Val-Mont | Postimerkit | Autot | Ratsastus | Matkat | Metsästys | Aseet | Asut | Muistelmat | Arkisto | Mannerheim-kirjallisuus | Muistomerkit | Ratsastajapatsas | Ruokalajit | Jääkärilippu | Hanko | Mannerheim-museo | Karjalaan jääneet sankarivainajat | Videot ja kuvakirjastot | Linkkisivu

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU