Kun Saksa oli marraskuussa 1918 joutunut antautumaan, kenraali Mannerheim valittiin Suomen valtionhoitajaksi (12.12. 1918-26.7.1919).

Ryhtyessään virkaan hän pyysi arkkipiispa Gustaf Johannssonia siunaamaan hänet tehtävään. Mannerheim toimi myös ylipäällikkönä 30.12.1918-26.7.1919.

Valtionhoitajana Mannerheim sai osakseen heijastusta juuri luhistuneen "kuningasseikkailun" valtionpäämiehelle varaamasta loistosta. Hän suoritti ulkomaan- ja kotimaanmatkoja Suomen ja suomalaisten omanarvontunnon kohottamiseksi.

Ulkopolitiikassa hän joutui valvomaan Suomen etuja Venäjän sisällissodan aiheuttamassa jännityksessä. Hän katsoi, että Suomen olisi osallistuttava Pietarin valtaukseen ja luotava hyvät suhteet siihen hallitukseen, joka ehkä astuisi bolshevikkihallituksen tilalle. Toisaalta hän ei voinut sitoutua vastavallankumouksellisten venäläisten suunnitelmiin, mikäli nämä eivät pystyisi kokoamaan rivejään ja mikäli nämä eivät tunnustaisi Suomen oikeutta itsenäisyyteen. Hän jopa harkitsi heinäkuussa 1919 mahdollisuutta jättää vahvistamatta eduskunnan säätämän uuden tasavaltaisen hallitusmuodon, eräänlaista vallankaappausta. Presidentinvaaleissa hänen kannatuksensa oli riittämätön.

Venäjän kansalaissota | Kunniatohtori | Presidentinvaali 1919

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU