|
![]() |
|
|
||
Välirauhansopimuksen (19.9.1944) jälkeen Mannerheim pyrki aktiivisesti löytämään uuden, Suomelle niissä oloissa mahdollisimman edullisen ulkopoliittisen ratkaisun. Hän katsoi, että puolustusliitolla Neuvostoliiton kanssa voitaisiin vakaannuttaa Suomen suvereeninen asema. Stalin ei halunnut vielä vakiinnuttaa Suomen poliittista asemaa, mutta Mannerheimin tammikuussa 1945 laatimaa luonnosta on luonnehdittu vuonna 1948 solmitun YYA-sopimuksen pohjaksi.
Mannerheim oli terveydellisistä syistä virkavapaana 3-10.3., 12.9.-5.10., 18.10.45-4.3.1946. Vaikka Mannerheim Neuvostoliiton kannalta oli ainoa, joka pystyi
pitämään Suomen yhtenäisenä ja estämään vastarintaliikkeen voimistumisen, oli hän
sisäpolitiikassakin Neuvostoliittoon katseensa suunnanneen ns. demokraattisen politiikan
mielestä kehityksen jarru. Sotasyyllisyysoikeudenkäynnin aikana (1945-1946) esiintyi
vaatimuksia myös hänen syyttämisestään, ja hän joutui käytännössä
puolustuskannalle. Hänen mahdollisuutensa johtaa Suomen ulkopolitiikkaa tehokkaasti
olivat vähäiset, ja sairauden uuvuttamana hän erosi presidentinvirasta maaliskuussa
1946. |
||
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU |