Mannerheimin varsinaiset eläkevuodet alkoivat vasta vuonna 1946 hänen erottuaan presidentin virasta, lähes 79 vuoden iässä.

Hän oleskeli paljolti ulkomailla, eniten Sveitsissä, vakituisemmin (vuodesta 1948) Val-Montin parantolahotellissa. Jonkin verran hän vietti aikaa 75-vuotissyntymäpäivälahjallaan hankkimassaan Kirkniemen kartanossa. Virkansa takia hän oli oikeutettu adjutanttiin, mutta everstiluutnantti Lindeman ei seurannut häntä ulkomaille.

Eläkeläisenäkin Mannerheim kantoi huolta Suomen hänen mielestään uhanalaisesta asemasta, ja muistuttaakseen länsimaita Suomen sotien erityisluonteesta ja Suomen vaikeasta asemasta hän kirjoitti muistelmansa.

Mannerheimin toimista NATO:n perustamisvaiheissa 1948-1949 liikkui maailmalla hurjia huhuja. Sanottiin, että hän oli lähtenyt ulkomaille perustaakseen Suomen pakolaishallituksen. Myöhemmin huhuttiin hänen olleen yhteydessä länsivaltain esikuntiin. Marsalkan voitiin kuvitella valmistelevan länsivaltain avulla Suomen sieppaamista Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Epäilemättä Mannerheim halusikin vaikuttaa henkisesti tähän suuntaan. Sen sijaan ei merkkejä vehkeilystä läntisten sotilasesikuntien kanssa ole. Merkittävimpiä syitä Mannerheimiin kohdistuviin epäilyksiin oli se, että hänen seurassaan liikkuivat Sveitsissä sodanaikainen yleisesikuntapäällikkö Heinrichs ja tiedustelupäällikkö Paasonen. Heidän läsnäololleen oli luonnollinen selitys. Heinrichs ja Paasonen auttoivat Mannerheimia muistelmien kirjoittamisessa.

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU