Isänpuoleinen Mannerheimin suku oli kotiutunut Ruotsiin 1600-luvulla Alankomaista ja se
oli vaikuttanut Suomen oloihin merkittävästi autonomian ajan alkuvuosikymmeninä. Se oli
Gustaf Mannerheimin syntyessä maan tunnetuimpia sukuja.
Isoisänisä Carl Erik Mannerheim (1759-1837) kuului Kustaa
III:n valtakauden valtiolliseen oppositioon Anjalan-liittoon, selviytyi siitä armahduksen
kautta hengissä ja hankki 1795 Louhisaaren tilan, jota hän ryhtyi hoitamaan ja tuli 1805
Suomen talousseuran puheenjohtajaksi. Venäjän vallan tullessa hän Aleksanteri I:lle
Suomen asioita selvittäneen lähetyskunnan puheenjohtaja, maaherra ja senaatin
talousosaston varapuheenjohtaja (tavallaan siis Suomen pääministeri) 1822-1826.
Isoisä kansainvälisestikin tunnettu hyönteistutkija Carl
Gustaf Mannerheim taas oli Viipurin hovioikeuden presidentti 1839-1854.
Isä, kamarijunkkari, kreivi Carl Robert Mannerheim (1835-1914)
oli runoilija, kirjailija ja teollisuusmies. Hänen liiketoimensa eivät kuitenkaan
menestyneet ja hän ajautui vararikkoon. Louhisaari myytiin 1880 - tosin sisarelle Mimmi
(Eva Carolina) Mannerheimille - ja isä lähti taloutensa sekasortoa pakoon Pariisiin.
Hän vietti siellä taiteilijamaista elämää. Mannerheim meni Pariisissa syksyllä 1883 naimisiin nuorimman lapsensa äidin, hovineiti, vapaaherratar Sofia Nordenstamin kanssa. Perhe palasi Suomeen 1887, ja Mannerheim perusti Helsinkiin Suomen ensimmäisen uudenaikaisen konttorikoneliikkeen, jota hän johti kuolemaansa asti. Isän vaiheista voit lukea laajemmin Kansallisbiografian sivuilta.
Äiti, Hélène (o.s. von Julin), kuului tunnettuun teollisuussukuun.
Sisaruksia oli kaikkiaan kahdeksan.
  
Sofia (Sophie) Mannerheim 21.12.1863-9.1.1928
Carl Mannerheim 18.3.1865-6.7.1915
Johan Mannerheim 27.12.1868-25.9.1934
Eva Sparre 30.6.1870-1957
Anna Mannerheim 4.3.1872-18.5.1886
August Mannerheim 9.11.1873-22.4.1910
Marguerite (Kissie) Gripenberg 15.10.1884-1958
|