Ensimmäistä maailmansotaa käytiin 1914-1918. Suomi oli Venäjän keisarikunnan osana passiivisena osapuolena ympärysvaltain riveissä 1914-1917, kun taas suomalaiset itsenäisyysmiehet valmistelivat keskusvaltain avulla maan itsenäistymistä.
Venäjän armeijassa palveleva Mannerheim johti aluksi Erillistä kaartinratsuväkiprikaatia, johon kuuluivat Henkikaartin ulaanirykmentti, Grodnon husaarirykmentti ja yksi tykistöpatteri. Prikaati suojasi 4. Armeijan ryhmittymistä Lublinin alueella ja osallistui tällöin Krasnikin, Gostseradovin, Annopolin, Opolen, Hodel-joen ja Zagrody-Nezluvin taisteluihin, oli torjumassa Kaartin armeijakunnan riveissä itävaltalaisten hyökkäystä Lublinia vastaan ja ajamassa näitä takaa Galitsian suurtaistelun aikana sekä osallistui tällöin Zhlokievkan, Tarnavkan, Janovin ja Pikule-Momontan taisteluihin. Opatovin kaupungin luona prikaati kenraali Delsalin osastossa suojasi syyskuussa 1914 armeijan uudelleenryhmittymistä Visla-joen oikealla rannalla osallistuen Sloptov-Klimonotvin taisteluun.
Mannerheim osoittautui hyökkäyshaluiseksi johtajaksi. Prikaatinsa toimiessa 4. Armeijan riveissä vuonna 1914 Mannerheimille myönnettiin Yrjön miekka kunnostautumisesta Krasnikin torjuntataistelussa. Hieman myöhemmin hänelle myönnettiin Yrjön risti.
Loka-marraskuussa 1914 Mannerheimin prikaati Kaartin armeijakunnan riveissä osallistui 9.Armeijassa Ivangorodin, Tsharnyjlas-Zvoljan, Politshnan, Zvolenin, Kutshkin, Gezinin, Leshtshinyn, Komorkin, Piotrkovitsen, Pintshovin, Hraberzhin, Pomovitsen, Vavrzhentshitsen ja Krakovin taisteluihin.
Mannerheim komensi sitten (18.2. v.l. 1915 alkaen) 12. Ratsuväkidivisioonaa, johon kuuluivat Ahtyrin husaarirykmentti, Belgorodin ulaanirykmentti, Starodubovin rakuunarykmentti, Orenburgin kasakkarykmentti, Donin pattereita ja Turkestanin vuoristopattereita. Hän kunnostautui Opoljen taistelussa elo-syyskuussa 1915 ja toimi useaan otteeseen II Ratsuväkiarmeijakunnan vs. komentajana vuonna 1915. Puolustustaistelussa divisioona oli Fundul-Moldavin asemissa touko-kesäkuussa 1917. Suursodan hävityksen ja turman näkeminen muuttivat Mannerheimia. Hän kehittyi piittaamattomasta ratsuväkiupseerista miesten säästämisen tärkeyden muistavaksi operaatioiden johtajaksi.
Mannerheim komensi 11.12.1916-7.1.1917 Romanian rintamalla Karpaateilla suurta venäläis-romanialaista yhtymää, Ryhmä Wranczaa. Siihen kuuluivat aluksi 12. Ratsuväkidivisioona ja prikaati romanialaista jalkaväkeä ja sittemmin kaksi divisioonaa venäläistä ratsuväkeä, kaksi ja puoli divisioonaa romanalaista jalkaväkeä ja neljä rykmenttiä romanialaista ratsuväkeä. Ryhmä puolusti Transsylvanian Karpaateilla 55 virstan pituista rintamaa ja osallistui kuuteen taisteluun.
Mannerheim nimitettiin 12.6. 1917 v.l. VI Ratsuväkiarmeijakunnan komentajaksi ja osallistui sen riveissä Romanian rintaman taisteluihin 12.7.-22.8. 1917 v.l. Hän luovutti 8.9. 1917 v.l. armeijakunnan komennon terveydellisistä syistä, ja 20.9. 1917 hänet siirrettiin "nykyisiin oloihin sopeutumattomana" Odessan sotilaspiirin upseerireserviin.
Sotilasarvot |Sotilasura Venäjällä | Venäjän armeija | Keisarillinen kaarti | Keisarillinen hovitallihallitus | Nikolai II | Venäjän-Japanin sodassa | Tiedustelumatka Kiinaan 1906-1908 | Tieteellinen tutkimusretki Aasiassa | Puolan-aika | Ensimmäinen maailmansota | Mannerheim 1. maailmansodassa | Yrjönristi | Yrjön miekka | Venäjän vallankumous | Ero Venäjän palveluksesta
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU