Ranskalainen tiedemies Paul Pelliot pyysi 1906 lupaa saada suorittaa Venäjältä käsin tutkimusmatkan Kiinaan. Matkan pituudeksi oli suunniteltu kaksi vuotta ja matkareitiksi Tashkent - Kashgar - Kutsha - Lobnor - Shatshzhou - Si-an-fu - Ta-tong-fu - Peking.
Päämäärät olivat tieteelliset: arkeologinen mutta myös maantieteellinen, etnografinen, kielitieteellinen, historiallinen ja luonnonhistoriallinen.
Venäjän yleisesikunnan mielestä oli Kiinan tuolloisen politiikan takia erittäin tärkeää saada selvää Taivaallisen valtakunnan tilasta, erityisesti raja-alueella. Läntisessä Kiinassa uudelleenjärjestettiin armeijaa japanilaiseen malliin, jotta aluetta voitaisiin kolonisoida kiinalaisilla ja yhdistää se kiinteästi varsinaiseen Kiinaan. Myös Englannin intressejä valvottiin alueella aktiivisesti, ja Dalai lama oli joutunut pakenemaan Tiibetistä englantilaisia miehittäjiä Itä-Turkestaniin. Ulkoministeriön ja sotaministerin suostumuksella päätettiin käyttää Pelliot`n retkikuntaa hyväksi ja hankkia Ranskan hallituksen suostumus liittää siihen "siviilinä" yksi venäläisupseeri. Tämä tuli varustaa kansatieteen ja luonnonhistorian tutkimukseen soveltuvilla välineillä. Eri ohjelman mukaan hänen oli kerättävä sotilaallista tietoa Kiinan läntisistä ja pohjoisista rajamaakunnista, armeijan ja hallinnon reformeista ja sotilaspoliittisesta tilanteesta sekä marssireiteistä Venäjältä Lanzhoun ja Pekingin suuntiin.
Yleisesikunnan päällikkö Palitsyn valitsi Venäjän edustajaksi retkikuntaan eversti Gustaf Mannerheimin. Perusteina olivat, että tämä tunsi hyvin Kiinaa, että Pelliot tunsi hänet tai ainakin tiesi hänestä, että hän osasi useita ulkomaankieliä, oli syntyjään suomalainen (ja saattoi siis käyttää suomalaista eikä venäläistä passia) ja vastasi täysin niitä vaatimuksia, joita tässä tehtävässä tulisi eteen. Matka päätettiin lopullisesti maaliskuussa 1906. Mannerheimille annettiin komennustehtäväänsä varten kahden vuoden palkka etukäteen, matkakustannukset Pietarista Pekingiin ja takaisin, varustusrahaa sekä palkanlisää 15000 frangia vuodessa. Suomalaiseverstin oli silti kerättävä matkarahoja myös Suomesta kansa- ja muinaistieteellistä tutkimusta varten. Matka kesti sitten ylikin kaksi vuotta, ja yleisesikunta korjaili jälkeenpäin ennakkoarvioissa tehtyä erehdystä.
Pelliot suostui mielellään Venäjän armeijan upseerin liittymiseen retkikuntaan, mutta hän edellytti Ranskan hallituksen suostumuksen lisäksi sitä, että kyseinen upseeri alistettaisiin hänelle kaikissa retkikunnan reittiin ja hallintoon liittyvissä asioissa. Mukaantulo oli järjestettävä niin, ettei Kiinan viranomaisissa heräisi epäilyksiä ja pahansuopuutta. Pelliot pyysi tukea matkalleen ja raha-avustusta; vastikkeeksi hän lupasi matkan päätyttyä antaa käyttöön venäläisiä mahdollisesti kiinnostavat havainnot ja tulokset.
Mannerheim matkasi ranskalaisten matkassa Tashkentista Kashgariin, heinäkuusta lokakuuhun 1906. Retkikuntaan kuuluivat myös siirtomaa-armeijan 2. arvoluokan lääkintämajuri Louis Vaillant sekä valokuvaaja Charles Nouette. Karavaaniin otettiin paikallista väestöä Turkestanista. Pelliot`n ja Mannerheimin välit jännittyivät katkeamispisteeseen ennakkoehtoihin liittyvissä talous- ja käskyvalta-asioissa. Mannerheimin mielestä Pelliot oli itara ja äärimmäisen tarkka arvostaan retken johtajana. Mannerheim neuvotteli itsensä irti alistussuhteesta ja muodosti pian Kiinan puolelle saavuttua oman retkikuntansa. Suunnitelmista huolimatta Mannerheim ei kahden vuoden kuluessa enää tavoittanut Pelliot`n retkikuntaa.
Matkan aikana Mannerheim tutustui tehtävänsä mukaisesti Kiinan sotilaalliseen tilanteeseen, piti jatkuvasti päiväkirjaa, otti valokuvia ja piirsi karttaluonnoksia. Viranomaiset antoivat hänelle varsin auliisti tietoja. Pekingissä Mannerheim Venäjän-lähetystössä järjesteli vuoden 1908 syksyllä kuukauden muistiinpanojaan, ja matkalta palattuaan hän kirjoitti laajan raportin matkastaan ja sai esitellä sen myös keisarille. Perusideana oli Sinkiangin ja Gansun maakuntien valtaaminen ja Kiinan katkaiseminen keskeltä. Raportti painettiin 1909 Venäjän armeijan virkakäyttöön.
Sotilasarvot |Sotilasura Venäjällä | Venäjän armeija | Keisarillinen kaarti | Keisarillinen hovitallihallitus | Nikolai II | Venäjän-Japanin sodassa | Tiedustelumatka Kiinaan 1906-1908 | Tieteellinen tutkimusretki Aasiassa | Puolan-aika | Ensimmäinen maailmansota | Mannerheim 1. maailmansodassa | Yrjönristi | Yrjön miekka | Venäjän vallankumous | Ero Venäjän palveluksesta
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU