Osoittautui, että nykyaikaisten armeijoiden tulivoima ja osapuolten operaatiotaito riittivät estämään sodan nopeat ratkaisut. Saksalaisten Pariisiin suuntaama isku pysähtyi Marne-joella syyskuun alussa 1914 ja venäläisten isku halki saksalaisten heikoin voimin puolustaman Itä-Preussin kohti Berliiniä elokuun lopussa Tannenbergin taistelussa. Rintamilla jouduttiin kaivautumaan taisteluhautoihin ja käymään asemasotaa. Länsirintaman suuria taisteluita olivat Verdunin kulutustaistelut keväällä ja kesällä 1916 ja Aisnen-Marnen taistelut kesällä 1918. Itärintamalla suuria taisteluita käytiin 1914 Lublinin alueella, 1915 pohjoisessa Masurian järvien alueella ja etelämpänä, Karpaateilla, 1916 Itävalta-Unkarin rajoilla (Brusilovin operaatio) ja 1917 Galitsiassa.

Sodan venyessä kehitettiin myös uusia aseita, joiden avulla toivottiin sodan ratkeavan. Taistelukentälle tuotiin tankkeja 1916 ja taistelukaasuja 1915. Alkoi myös laajamittainen ilmasota. Suurvaltain mahtavat taistelulaivastot eivät uskaltautuneet ratkaisutaisteluun, mutta maailman merillä käytiin kauppasotaa. Helmikuussa 1917 Saksa julisti rajoittamattoman sukellusvenesodan, mikä oli merkittävänä syynä siihen, että pitkään puolueettomana pysytellyt Yhdysvallat julisti huhtikuussa 1917 Saksalle sodan.

Sota laajeni. Ympärysvaltoihin liittyivät vuonna 1914 Japani, vuonna 1915 Italia, vuonna 1916 Portugal ja Romania ja vuonna 1917 Yhdysvallat ja Kreikka, keskusvaltoihin taas vuonna 1914 Turkki ja vuonna 1915 Bulgaria. Keskusvaltojen joukot valtasivat syksyllä 1916 Romanian ja taistelu siirtyi sen itäosiin.

Venäjän osalta sodan valtavat taloudelliset tappiot ja miehistömenetykset aiheuttivat vakavaa tyytymättömyyttä hallitusvaltaan ja sodanjohtoon. Sisäinen kriisi johti tsaarinvallan kukistumiseen ns. helmikuun vallankumouksessa maaliskuun alussa 1917. Venäjä pysyi ympärysvaltain rintamassa. Bolshevikkien johtama sosialistiryhmittymä lupasi kansalle rauhan, ja kun se oli ns. lokakuun vallankumouksella saanut Venäjällä hallitusvallan, solmittiin marraskuun lopulla 1917 itärintamalla aselepo.

Leninin johtamien bolshevikkien toiveena oli, että rauhanajatus aiheuttaisi Saksan armeijassa ja sen jälkeen muissakin armeijoissa kapinan ja vallankumouksen. Venäjän keisarikuntaan kuuluneille vähemmistökansallisuuksille bolshevikit olivat valmiit myöntämään itsemääräämisoikeuden, jotta ne luopuisivat Venäjän-vastaisuudestaan, suorittaisivat sisäisen vallankumouksen ja liittyisivät yhteiseen sosialististen valtioiden liittoon. Niinpä Suomenkin itsenäisyysjulistus hyväksyttiin, mutta siellä alkanut sisäinen kumous ei menestynyt, kun Venäjän oli Saksan painostuksesta vedettävä sieltä pois joukkonsa.

Maailmanvallankumous olisi estänyt Venäjälle epäedullisen rauhansopimuksen keskusvaltain kanssa ja siksi bolshevikkihallitus viivytteli sopimuksen tekemistä. Saksa ei kuitenkaan pitkään sietänyt vitkuttelua. Helmikuussa 1918 sen joukot hyökkäsivät idässäkin, valtasivat Baltian ja Ukrainan ja Venäjän oli alistuttava solmimaan keskusvaltojen kanssa Brest-Litovskissa rauha 3.3. 1918. Venäjällä alkoi vuoden 1918 alussa sisällissota, kun bolshevikkihallituksen vastustajat pyrkivät sen kukistamiseen, länsivaltain ja väliin Saksankin avustuksella.

Saksassa ja Itävalta-Unkarissa ilmeni kapinointia vasta sen jälkeen, kun keskusvallat kärsivät sotilaallisen tappion. Bulgaria, Turkki ja Itävalta solmivat aselevon 29.9.-2.11. ja Saksa 11.11.

Ensimmäisen maailmansodan rintamilla oli taistellut noin 60-65 miljoonaa miestä, ja näistä vain vajaa puolet palasi rintamalta ilman vammoja. Noin 9 miljoonaa miestä oli kaatunut, 7 miljoonaa kadonnut tai joutunut sotavangeiksi ja noin 21 miljoonaa haavoittunut. Laajoilla alueilla riehuneet taistelut olivat aiheuttaneet ennen näkemätöntä tuhoa, tuhonneet tuhansia rakennuksia ja upottaneet satoja aluksia.

Itävalta-Unkarin kaksoismonarkialle maailmansodan paine kävi ylivoimaiseksi. Sen eri kansallisuuksien itsenäisyysvaatimukset voimistuivat. Kun aselepo oli solmittu marraskuussa 1918, Itävalta ja Unkari julistautuivat tasavalloiksi ja Serbien, kroaattien ja sloveenien liitto (myöhempi Jugoslavia) kuningaskunnaksi. Tshekit ja slovakit olivat julistautuneet itsenäisiksi jo muutamaa viikkoa aikaisemmin.

Venäjän keisarikunnan raunioille syntyivät Suomen, Viron, Latvian, Liettuan, Puolan,  Ukrainan ja Georgian valtiot.

Sotilasarvot |Sotilasura Venäjällä | Venäjän armeija | Keisarillinen kaarti | Keisarillinen hovitallihallitus | Nikolai II  | Venäjän-Japanin sodassa |   Tiedustelumatka Kiinaan 1906-1908 | Tieteellinen tutkimusretki Aasiassa | Puolan-aika | Ensimmäinen maailmansota | Mannerheim 1. maailmansodassa | Yrjönristi | Yrjön miekka | Venäjän vallankumous |  Ero Venäjän palveluksesta

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET