(1890-1965), majuri 1918, everstiluutnantti 1919, eversti 1928, kenraalimajuri 1933, kenraaliluutnantti 19.2. 1940, jalkaväenkenraali 3.10. 1941.
Sai sotilaskoulutuksensa suomalaisessa Jääkäripataljoonassa Saksassa 1915-1918 ja Ranskan sotakorkeakoulussa 1925-1928. Toimi vapaussodassa pataljoonankomentajana, rauhan aikana eri sotilasviroissa, mm. 1. Divisioonan komentajana 1931-1938 ja jalkaväen tarkastajana 1938-1939, talvisodassa itäisen Kannaksen puolustuksesta vastanneen III AK:n komentajana ja sitten 19.2. 1940 alkaen Kannaksen Armeijan komentajana. Erik Heinrichs oli mukana tyytymättömien jääkärien lähetystössä Mannerheimin luona maaliskuussa 1918 ns. jääkärikonfliktin aikana.
Maavoimien komentaja 1940, Yleisesikunnan päällikkö 16.5.1940-29.6.1941 ja 29.1. 1942-6.10. 1944. Solmi ylipäällikön edustajana sotilassuhteet Saksaan tammi-helmikuussa ja touko-kesäkuussa 1941. Johti Karjalan Armeijaa 29.6.1941-29.1.1942 sen valloittaessa Itä-Karjalan.
Heinrichs oli sotilaspoliittisissa kysymyksissä Mannerheimin lähin neuvonantaja 1941-1945 sekä sotilasasiantuntija vielä YYA-sopimusneuvotteluissa 1948. Jatkosodan jälkeen hän oli Puolustusvoimien komentaja 31.12.1944-30.6.1945, mutta joutui eroamaan poliittisessa paineessa, kun n.s. asekätkentäjuttu oli paljastunut.
Kirjoitti osittain omien kokemustensa pohjalta teoksen Mannerheimgestalten I-II (1957, 1959, suomeksi Mannerheim Suomen kohtaloissa I-II). Helsingin yliopiston kunniatohtori 1957.
Toinen maailmansota | Tyynenmeren sota | Talvisota | Päämaja | Mannerheimlinja | Vilho Petter Nenonen | K.L. Oesch | Harald Öhquist | Paavo Talvela | Jatkosota |Kauttakulkusopimus | Risto Ryti | Miekantuppipäiväkäsky | Erik Heinrichs | A.F. Airo | Hugo Österman | Marskin ryyppy | Mannerheimristi | Suomen marsalkan arvonimi | Ilmasota ja ilmavoimat
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU