MANNERHEIM - YLIPÄÄLLIKKÖ



	(1897-1973), majuri 1918, everstiluutnantti 1925, eversti 1928, kenraalimajuri 1939, kenraaliluutnantti 1942, jalkaväenkenraali 1966.
	Sai sotilaskoulutuksensa suomalaisessa Jääkäripataljoonassa Saksassa 1916-1917 ja Sotakorkeakoulussa 1924-1926. Vapaussodassa pataljoonankomentaja, sitten sotilasviroissa 1918-1919, 1920-1921, 1922-1930, 1939-1940, 1941-1944. Osallistui heimosotiin Aunuksen retkeen, lopulta ylipäällikkönä, 1919-1920 ja Itä-Karjalan vapaaehtoistoimintaan 1921-1922. Ryhmä Talvelan komentaja Pohjois-Karjalassa 5.12.1939-20.2.1940 ja III AK:n komentajana Itä-Kannaksella 20.2.-12.4.1940. Vieraili syksyllä 1940 Saksassa ylipäällikön erikoistehtävissä tunnustelemassa Saksan suhtautumista Suomen tukemiseen. Jatkosodassa armeijakunnankomentaja sekä ylipäällikön edustaja Saksan sotavoimien pääesikunnassa 28.1.1941-7.2.1944 ja 1.8.-7.9. 1944. Mannerheim-risti 1941.
	Toinen maailmansota \| Tyynenmeren sota \| Talvisota \| Päämaja \| Mannerheimlinja \| Vilho Petter Nenonen \| K.L. Oesch \| Harald Öhquist \| Paavo Talvela \| Jatkosota \|Kauttakulkusopimus \| Risto Ryti \| Miekantuppipäiväkäsky \| Erik Heinrichs \| A.F. Airo \| Hugo Österman \| Marskin ryyppy \| Mannerheimristi \| Suomen marsalkan arvonimi \| Ilmasota ja ilmavoimat

	ELÄMÄNKAARI \| SUKU JA PERHE \| KASVUAIKA \| SOTILASURA \| VAPAUSSOTA \| VALTIONHOITAJA 1918-1919 \| SIVIILISSÄ \| PUOLUSTUSNEUVOSTO \| YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 \| TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 \| ELÄKEVUODET \| ERIKOISAIHEET \| HAKU