Suomen itärajan takana ollutta osaa karjalaisten vanhastaan asuttamasta Karjalan aluetta, Venäjän Karjalaa, Vienaa ja Aunusta, kutsuttiin Suomessa Itä-Karjalaksi

Kansallisrunoelman kalevalaisten runojen pääosa oli kerätty sieltä, ja suomalaiskansallisen ajattelun saadessa voimaa 1800-luvun lopulla Suur-Suomi-ajattelu tavoitteli alueen liittämistä Suomeen. Alueen suomenheimoinen väestö sai tartunnan samasta ajattelusta, mutta etupäässä perinnäisen hallinnon pysyvyyden voima jäi hallitsevaksi.

Vuoden 1918 alussa heimoaatteen kannattajat alkoivat järjestää retkikuntia saadakseen Itä-Karjalan asukkaat liittymään Suomeen. Senaatti ja ylipäällikkö tukivat hanketta - antoipa Mannerheim helmikuussa lupauksen, ettei hän pane miekkaansa tuppeen (Miekantuppipäiväkäsky) ennen kuin Viena ja Aunus on vapautettu Leninin sotilaista. Saksan ja Venäjän solmittua Brestin rauhan 3.3. 1918 Suomen hallituksen politiikka muuttui tässä asiassa varovaiseksi.

Huhti-toukokuussa 1918 Mannerheimin päämajassa valmisteltiin operaatiota Aunukseen, sekä heimoaatteen tukemiseksi että Venäjän valkoisten auttamiseksi Pietarin valloittamiseksi. Senaatti esti kuitenkin tämän hankkeen toteutumisen. Mannerheim uskoi, että valkoiset venäläiset luovuttaisivat kiitokseksi Itä-Karjalan Suomelle (Pietarin kysymys).

Itä-Karjalan yhdistämisaate voimistui Suomessa 1918-1922 heimosotaretkien aikana ja sen jälkeen ylioppilaiden perustaman Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) ja muiden heimojärjestöjen valta-aikana. Mannerheim ei julkisesti enää asettunut tukemaan näitä hankkeita, ja 1930-luvulla ne jäivät muiden hankkeiden varjoon.

Vasta Saksan suunnitellessa kevätkesällä 1941 Neuvostoliiton hajottamista, Suomen heimojärjestöjen edustajille annettiin taas tehtäväksi muodostaa heimopataljoonia ja valmistella Itä-Karjalan hallintoa sen miehittämisen varalta. Sekä valtiojohto että sotilasjohto katsoivat, että Suomen olisi Neuvostoliiton hajotessa otettava vastuu Itä-Karjalasta. Rauhankonferenssin yhteydessä suomenheimoisten asuma-alue voitaisiin liittää Suomeen, mikä avasi aivan uusia taloudellisia mahdollisuuksia.

Jatkosodan alkuvaiheessa puhuttiin varsin avoimesti Itä-Karjalan Suomeen liittämisestä, ja Mannerheimkin antoi joukoille 10.7. 1941 hyökkäyspäiväkäskyn, jossa Viena ja Aunus taas olivat näkyvästi esillä. Syksyllä 1941 suomalaiset joukot miehittivät melkoisen osan Itä-Karjalasta, ja sinne perustettiin ylipäällikön käskystä Itä-Karjalan sotilashallinto.

Neuvostohallinto oli ehtinyt evakuoida alueelta suuren osan väestöstä, ja jäljellejääneistä vain puolet oli jollain lailla suomenheimoisia. Rintamalinjaa lähellä oleva, yleensä venäjänkielinen väestö eristettiin suuriin leireihin. Taloudellista etua miehityksestä ei Suomelle ollut, sillä väestöä jouduttiin osaksi huoltamaan Suomesta käsin.

Sotilashallinnon edustajat valmistelivat alueen suomalaistamista. Mm. Petroskoille annettiin nimi Äänislinna. Suomenkielisiä kouluja ja opettajanvalmistuslaitoksia avattiin. Luterilainen kirkko pyrki käännyttämään väestön luterialaiseksi, koska katsottiin, että alue oli uskonnoton. Varsin suuri osa väestöstä oli kuitenkin pohjimmiltaan ortodoksista, ja Mannerheim asetti tarkat rajat luterilaisten pappien käännytysinnolle.

Kun suomalaismiehitys kesäkuussa 1944 päättyi, vain muutama tuhat itäkarjalaista seurasi suomalaisia Suomeen. Loput jäivät paikoilleen, ja suomenheimoinen väestö joutui vaikeaan asemaan, kun Neuvostoliiton epäluulot kohdistuivat heihin. Alueelta kerättiin tarmokkaasti todistajalausuntoja suomalaismiehittäjiä vastaan, mutta vain aniharvat tapaukset johtivat syytetoimiin sotarikoksista. Miehittäjät selvisivät puhtaammin paperein kuin monilla muilla Euroopan ja Aasian alueilla.

Ylipäällikkö 1918 | Päämaja 1918 | Vaasan senaatti | Hannes Ignatius  | Martin Wetzer | Harald Hjalmarson | Ernst Linder | Gösta Theslöf | Jääkärit | Pietarin kysymys | Suhde Saksaan | Vapaudenristi | Itä-Karjalan kysymys | Uudenmaan rakuunarykmentti | Kuusenhavu | Suomen lippu | Ruotsalainen prikaati | Suojeluskunnat | Jääkärikonflikti | Heikki Kekoni | Punavankikysymys | Wilhelm Thesleff  | Aarne Sihvo | Rudolf Walden  |   Ilmavoimat - Ilma-ase | Punainen ja valkoinen terrori | Suuri paraati 16. 5. 1918 | Ahvenanmaan kysymys | Monarkia | Mannerheimin ero

ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU