Suomeen Ruotsista 1918 saapuneista vapaaehtoisista koottiin joukko-osasto,
joka sai nimen Ruotsalainen prikaati.
Vapaaehtoisten keskimääräinen koulutustaso oli varsin korkea, ja upseereja ja
aliupseereita pyrittiin, kun se vain kielitaidon ja erityisosaamisen kannalta oli
mahdollista, sijoittamaan esikuntiin ja valkoisen armeijan muihin joukkoihin.
Prikaatin piirissä alkoi esiintyä nurinaa, kun sille ei liiennyt taistelutehtäviä. Väitettiin, että sitä käytettiin Mannerheimin ja päämajan henkivartiostona. Tampereen taisteluun prikaati osallistui - kooltaan noin komppanian suuruisena - ja kärsi raskaat tappiot.
Prikaati liitettiin sitten Länsiarmeijaan, ja se osallistui näkyvästi Helsingin paraatiin 16.5. 1918. Suomalaiset kiittivät runsain mitoin näitä vapaaehtoisia, joskin kieliongelmia esiintyi suomenkielisten ja ruotsinkielisten välillä. Sille oli jo Pohjois-Suomessa lahjoitettu oma lippu, ja toisen se sai Helsingissä 16.5. Toukokuun lopulla prikaatin pääosa lähti Suomesta ja sai Tukholmassa juhlavan vastaanoton.
Ylipäällikkö 1918 | Päämaja 1918 | Vaasan senaatti | Hannes Ignatius
| Martin Wetzer | Harald Hjalmarson
| Ernst Linder | Gösta Theslöf | Jääkärit | Pietarin kysymys | Suhde Saksaan | Vapaudenristi | Itä-Karjalan kysymys | Uudenmaan
rakuunarykmentti | Kuusenhavu | Suomen
lippu | Ruotsalainen prikaati | Suojeluskunnat
| Jääkärikonflikti | Heikki Kekoni
| Punavankikysymys | Wilhelm Thesleff
| Aarne Sihvo | Rudolf Walden |
Ilmavoimat - Ilma-ase | Punainen
ja valkoinen terrori | Suuri paraati 16. 5. 1918 | Ahvenanmaan kysymys | Monarkia | Mannerheimin ero
ELÄMÄNKAARI | SUKU JA PERHE | KASVUAIKA | SOTILASURA | VAPAUSSOTA | VALTIONHOITAJA 1918-1919 | SIVIILISSÄ | PUOLUSTUSNEUVOSTO | YLIPÄÄLLIKKÖ 1939-1946 | TASAVALLAN PRESIDENTTI 1944-1946 | ELÄKEVUODET | ERIKOISAIHEET | HAKU